Paluu blogikoomailusta, sekä katsaus mitä tapahtui vuonna 2015

Nyt taitaa olla jo liian myöhäistä sanoa klassikko uusi vuosi, uudet kujeet, mutta tällä teemalla mennään silti, vaikka onkin jo helmikuu. Noutajaperheen blogi oli suuren osan vuotta 2015 lepäämässä, lähinnä siksi että aikaa ei tahtonut riittää kirjoittamiseen ja muutamista kurjista sattuneista asioista ei juuri niillä hetkillä tehnyt mieli kirjoittaa. Elämässä on muutenkin tapahtunut jonkin verran muutoksia jotka ovat vaikuttaneet tähän. Mutta huoli pois, nyt Noutajaperheen blogi palaa tauolta ja lupaamme pyhästi että siirrymme takaisin aktiivisiin päivityksiin :)

Vuonna 2015 ehti tapahtua kaikenlaista. Näistä pieni kooste "pähkinänkuoressa" alla. Muutamiin aiheisiin tulen palaamaan kevään aikana ns. muisteluina, ja kirjoittamaan lajiesittelyn uudesta harrastuksesta. Joten pysykää kuulolla!


Tammikuu 2015: Hajuerottelua

Heti vuoden alussa aloitimme Jerin kanssa kiinnostavan uuden harrastuksen, hajuerottelun. Hajuerottelussa koiraa opetetaan reagoimaan ja ilmaisemaan tiettyä hajua, näin harrastelijana tämä haju oli eukalyptys. Samalla tekniikalla treenataan mm. hypokoirat, huumekoirat, rahakoirat ym. Eli periaatteessa koiran voi opettaa reagoimaan mihin tahansa hajuun, ja ilmaisemaan se omistajalleen.

Koko kevään 2015 olimme aktiivisesti alkeiskurssilla koirakoulu Vainuvoimassa. Kurssilla koulutti Vainuvoiman vetäjä Anna, mutta porukan kokoon kasasi Jerin kasvattaja Nina. Ihanaa kun on näin aktiivisia ihmisiä kuin Nina, niin päästiin kivalle kurssille! Mukana kursilla oli Jerin velipuoli, kaksi Jerin siskonpoikaa sekä yksi muu sukulaiskoira. Oli hauskaa että tämä olis ns. Vesipedon kennelin sukuun kuuluvien kurssi :D Kesällä jatkoimme jatkokurssilla, ja sen jälkeen olemme muiden kiireiden vuoksi pitäneet vähän taukoa yhteistreeneistä, ja tyytyneet treenaamaan hajuerottelua kotona.

Hajuerottelun alkeiskurssilla kevättalvella 2015. Kuvassa hajurata johon pistettiin pystyyn purkit,
joissa yhdessä haju. Hajurata oli alkuvaiheessa hyvä harjoitteluväline!

Kurssilla aloitettiin perusteista, niin että ensin opetettiin koira nuuskimaan purkkia ja vasta tämän jälkeen pistettiin purkkiin haju. Positiivisella vahvistamisella alettiin pikkuhiljaa näyttämään koiralle että kuuluu reagoida vain siihen purkkiin jossa on haju, ei tyhjiin. Ja seuraavaksi siirryttiin pois purkista ja siirryttiin laittamaan haju lähestulkoon mihin tahansa - pahvilaatikkoon, muovipurkkiin, kenkään, magneetilla autoon ym ym. Tulen kirjoittamaan aiheesta vielä laajemman lajiesittelyn, mutta tiedätte nyt ainakin perusidean :)

Jeri etsii hajua, minä ohjaan

Iloinen Jerppis hajutreeneissä :)

Huhtikuu 2015: Jerin kastrointi

Jo alkukeväästä Jerille kehittyi virtsaamisvaivoja, vähän samantapaisia kuin sillä oli pentuna: jollain naapurin koiralla saattoi olla juoksut, ja hajuista innostuneena Jerin paikat paisuivat niin että sitten pissaaminen oli mahdotonta. Tämä aiheutti Jerille kipua. Ongelma oli ollut vasta vuorokauden ajan, kun huomasin että Jerin pissassa oli verta. Menimme samantien eläinlääkärille, ja saimme kurjan tuomion: Jeri kärsi eturauhasen liikakasvusta, joka ei vielä vaivannut muuten kuin kiihottavien hajujen aikana mutta saattaisia alkaa vaivata paljonkin. Veri virtsassa johtui liiallisesta pidättämisestä ja Jerin omatoimisesta vehkeiden liian innokkaasta pesusta.

Onneksi vaivaan oli ratkaisu, kastrointi. En ole itse ollut ikinä innokas koirien "turhasta" kastroinnista. En tarkoita että tuomitsisin sitä millään tavalla, mutta ammattini vuoksikin tiedän että turhia leikkauksia tulee välttää, ja koska meillä ei ole aiemmin ollut mitään ongelmaa niin siksi ei oltu ikinä edes mietitty Jerin kastrointia. Siksi hieman järkytyin kun eläinlääkäri sitä ehdotti. Ymmärsin kuitenkin että tässä kohtaa kastrointi olisi Jerin parhaaksi, sillä se pysäyttäisi eturauhasen liikakasvun. Vaikka eturauhasen liikakasvu olikin vielä tuossa vaiheessa hyvänlaatuista, niin olisi aina ollut riski että se alkaisi vaivata paljon ja kehittyä pahanlaatuiseksi.

Tämän vuoksi Jeri päädyttiin kastroimaan, ensin ns. kemiallisesti ja lopulta kokonaan "pallit veks". Eli ensin Jerille asennettiin niskaan niin sanottu antiuroshormonikapseli - kapseli sisältää lääkettä joka alentaa testestoronin tuotantoa. Vaikutus alkaa noin muutamassa viikossa ja kestää noin puoli vuotta. Usein kapseli asennetaan ennen kastrointia kun kastrointi tehdään terveydellisistä syistä, sillä näin nähdään jo ennen lopullista operaatiota onko siitä hyötyä terveydelle. Lisäksi leikkaus on paljon pienempi kun uroksella on kapseli, sillä kapselin hormoni aiheuttaa sen että uroksen kivekset pienenevät, ja näin ollen leikkaushaava on aina pienimpi. Ja mitä pienempi leikkaushaava, sen parempi toipuminen.

Jeri siis kastroitiin huhtikuussa 2015. Operaatio sujui hyvin, toipuminen oli hieman tuskaisaa runsaan turvotuksen vuoksi, sekä siksi että houdini-koira Jeri saa kaulurin kuin kaulurin pois päästään vaikka sen miten virittäisi. Mutta tästäkin selvittiin. Tulen palaamaan myös kastrointiin myöhemmin kevään aikana kun kirjoitan siitä infopläjäyksen ;)

Jeri on toipunut kastroinnista hyvin. Kuva syksyiseltä Kuhankuonoretkeltä. Kuvassa näkyy vielä
hieman kastroinnin jälkeen kertyneitä kiloja, mutta nyt ne on onneksi saatu laihdutettua pois.

Heinä-elokuu 2015: Terveysongelmia

Keskikesällä sattuikin se suurin asia minkä takia kirjoittelukin on jäänyt. Jerillä todettiin nivelrikko. Tämä oli aivan kamala uutinen, en olisi ikinä uskonut että omalla superaktiivisella turbovieterilläni voisi olla nivelrikkoa, ja vieläpä jo kehittynyt luupiikkejä. Olin aivan murtunut uutisesta. Nivelrikko todettiin sattumalöydöksenä: Olimme toisen koiran kanssa lenkillä, ja tämä toinen koira kaatoi Jerin useaan otteeseen kun leikki vähän liian rajusti. Jossain kohtaa kävi niin, että tämä toinen koira törmäsi Jerin etuosaan, hauiksen kohdalla, ja Jeri kaatui maahan. Tämän seurauksena molempiin hauiksiin tuli kipeät revähdysvammat. Jeri ei vaivaa ollenkaan valittanut, purskutti vaan menemään, mutta huomasin että pitkän lenkin tai lattialla makaamisen jälkeen Jeri usein ontui hetken aikaa, ja tämän vuoksi veimme hänet lääkäriin. Eläinlääkäri totesi että hauikset ovat pahasti revähtäneet (törmäyspuoli pahemmin, toinen puoli maahan kaatumisen seurauksena vähän lievempi), ja kuvauksessa löydettiin sattumalta myös nivelrikkomuutoksia olkapäiden alueelta.

Hauislihakset hoidettiin kuntoon kortisonipiikeillä, nivelrikkoa hoidetaan yhä monin erinäisin keinoin. Tulen kirjoittamaan näistäkin myöhemmin lisää, nyt aiheesta kirjoittaminen saa mielen sen verran apeaksi että en jatka aiheesta tällä kertaa.

Piristykseksi muutama iloinen kesäkuva. Tässä kuvassa Jeri uimassa heinäkuussa. Jeri oli kesällä hieman
tuhdissa kunnossa lihottuaan kastroinnin jälkeen, mutta nämä kilot on nyt onneksi saatu pois.

Jerppis ja kesän frisbeeleikit

Jeppe nauttii koirien piimä-tonnikala "jäätelöstä" kesällä

Marraskuu 2015: Jeppe astutushommissa

Marraskuussa 2015 julkaisinkin lyhyen kirjoituksen jossa kerroin että Jeppeä on pyydetty astutukseen joka tulisi tapahtumaan marras-joulukuun vaihteessa 2015. Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan mennytkään ihan niinkuin strömsössä, sillä astutus ei onnistunut (narttu ei ollut vielä valmis) ja narttu ei tullut tiineeksi.

Tämä narttuhan olisi ollut Jerin serkku, ja kasvattajana toimi Jerin kasvattaja Nina, vaikka hän ei tätä kyseistä narttua omistakaan vaan oli lainaamassa tätä. Nina pyysi minua mukaan projektiin juuri ennen nartun juoksujen alkua,  kun hällä oli vaikeuksia keksiä sopivaa urosta jolla olisi myös hyvä suku ja terveys (kuten minäkin, Nina on tarkka koirien terveydestä, niinkuin kaikkien kuuluisi olla). Koska Jeppe täytti kriteerit, niin se valittiin urokseksi vaikka ikää onkin jo kunnioitettavat 10 vuotta. Itse ajattelin ensin että Jeppe on liian vanha, ja asiaan vaikutti myös syksyn erittäin kiireinen ja hankala elämäntilanteeni, mutta koska Jerin kasvattaja Nina on aivan mahtava tyyppi niin hänen vuokseen suostuin tähän, oli kuitenkin kiva kuulla että hän halusi juuri Jeppeä käyttää.

Astutus aloitettiin eräänä marraskuisena perjantai-iltana, kun nartun omistaja oli saapunut pohjoisesta tänne Turun seudulle ja itse olin palautunut työmatkalta. Viikonloppu meni astutusta yrittäessä, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Joka kerta kun Jeppe alkoi astua, niin juuri sillä hetkellä kun koirien pitäisi jäädä "nalkkiin" niin narttu väisti pois. Eli suomeksi sanottuna homma meni reisille :D . Kaikkea mahdollista yritettiin, oltiin remmissä ja ihminen piti kiinni ja toinenkin ihminen piti kiinni ja annettiin olla rauhassa ja ja ja... Mutta ei. Lopulta sitten selvisi syykin: narttu ei ollut vain valmis. Astutus aloitettiin perjantaina, ja epäonnistumisten jälkeen narttu meni hormonitestille, ja tulos oli yllätys: nartun hormonit olivat vasta maanantaina koholla, eli vasta maanantaina aika oli kypsä astutukselle! Kyllä harmitti että homma aloitettiin vahingossa liian aikaisin!

Testin jälkeen otimme vielä yhden astutuksen, mutta tämä päättyi ikävästi kun narttu taas riuhtaisi itsensä irti niin että Jeppeen taisi vähän sattua. Tämän jälkeen me ihmiset keskustelimme hetken jatkosta, ja Jeppe oli pihalla palautumassa koitoksesta (uroksellahan peniksen palautuminen normaalisti kestää jonkin aikaa, jopa tunninkin olen kuullut). Noin viiden minuutin kuluttua menin pihalle, enkä löytänyt Jeppeä. Kutsuin sitä. Koiraa ei näkynyt, mutta takapihalta kuului sydäntäsärkevää ulvontaa. Juoksin sinne. Takapihalla Jeppe makasi maassa ja vinkui kivuliaasti. Yritti nousta seisomaan minun siihen tullessani, mutta kaatui maahan ja vinkui vielä kovemmin. Säikähdin aivan hirveästi: ensimmäinen ajatus oli että nyt se kävi, pahoin pelkäämäni haaveri eli että leikattu akillesjänne olisi napsahtanut taas poikki. Sehän tarkottaisi lopetusta, jo arpeutunutta ja haparaa akillesjännettä ei enää uudestaan pystyttäisi kokoon kursimaan. Onneksi kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys, ja kun huusin muita ihmisiä apuun niin Jeppe pääsikin jo seisomaan. Astutus on rankkaa puuhaa, ja tehtyään tätä neljän päivän ajan kahdesti päivässä oli Jeppe jo aivan loppu, alaselkä ja reidet aivan muussina ja kipeänä, ja olo oli vaikea. Tämän vuoksi minun oli pakko viheltää peli poikki, ja antaa Jepen toipua rauhassa rasituksesta, sillä se ei enää viimeisen kerran jälkeen pystynyt itse esim hyppäämään auton kyytiin. Jälkihoito oli astutuksen jälkeen tarpeen, Jeppeä piti useampaan otteeseen käyttää fysioterapeutilla hieronnassa kunnes alaselkään kehittyneet jumit saatiin pois ja koira käveli taas normaalisti ja pystyi hyppäämään.

Vähän ennen joulua saatiin tulokset, narttu ei ole tiineenä. Harmi, Ninan vuoksi olisin toivonut että tästä olisi tullut pentuja. Vaikka en itse lähtenyt projektiin pentujen vuoksi vaan ystävän pyynnöstä, niin kyllähän se kovasti harmitti ettei pentuja tullut. Projektiin meni kuitenkin monen ihmisen vaivaa. Näistä syistä päätimme, että kun nartun astutusta seuraavien juoksujen aikaan yritetään, niin hommaan valitaan uusi uros: Jepen on aika päästä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä :)

Unelias Jeppe

Superrento Jeri

Jeri on jo syönyt oman luunsa, mutta haluaisi lisää. Auttaisiko jos hivuttautuisi
hitaammin syövän isoveljen kylkeen ja kerjäisi sen luuta itselleen?

Tässä oli Noutajaperheen vuoden 2015 pääpiirteet. Kuten huomaatte niin loppuvuosi ei ihan putkeen sujunut, ja tähän on sentään kirjoitettu vain koirajutut. Kaikesta kuitenkin selvittiin. Toivon mukaan vuosi 2016 on hieman onnekkaampi, ja pysymme terveinä. Ja vaikkemme edes terveinä, niin aina olemme kuitenkin yhdessä, se on pääasia <3

Palaan pian kesken jääneisiin aiheisiin, sitä odotellessa kommentit ovat erittäin tervetulleita :)
Terkuin,
Noutajaperhe