keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Aurinko paistaa taas

Kevät tulee kohisten, ja paistaa se aurinko taas risukasaankin: meillä on vihdoin ollut rauhallinen kuukausi, tarkoittaen siis että kumpikaan koira ei ole telonut itseään. Jo sitä saikin odottaa *koputtaa puuta*!

Jerin tyräkontrollissa saimme iloisia uutisia: alueella näkyi enää vain arpikudosta ja lievähköä turvotusta, ei siis mitään mistä tulisi huolehtia tai mikä vaatisi hoitoa. Tämä siis tarkoittaa että Jeri on vapaa riehumaan! Ja sitä on kyllä poika tehnytkin. Lenkillä ei tule vastaan vesilammikkoa jonka poikki Jeri ei riemuissaan juoksisi, ja viime viikonloppuna hän jopa heittäytyi kierimään yhteen lätäkköön. Halpa versio uima-altaasta, sulaneesta lumesta muodostunut kuralätäkkö! ;)
Jeri on päässyt myös riehumaan kaverinsa Ässän kanssa. Tällä kertaa nämä pikku ryökäleet eivät kyllä ole käyttäytyneet kovin hyvin: he kun keksivät, että ”hei, me voidaan laajentaa reviiriä hyppäämällä aidan yli ja juoksemalla tuonne pellolle”. Ihana aamu, kun tyytyväisenä haen toisen kupin kahvia, ihan rauhassa, kun mietin että koirat ovat pihalla leikkimässä, ja katsahdan samalla ikkunasta ulos. Huomasin, että siellä kaksi koiraa juoksentelivat vapaana. Ajattelin niiden olevan lenkillä, kunnes tajusin että en näe ihmisiä missään.
Sitten aloin katsoa että ihmeen tutulta nuo koirat näyttävät vaikka silmälaseja ei päässä ollutkaan. Ja sitten tajusin että minun kaksikkonihan siellä juoksee eikä suinkaan mitkään vieraat koirat! Noh, menin ovesta ulos ja vihelsin pilliin. Pojat tietysti riemastuivat että joku kutsuu ja juoksivat kilpaa kohti pihaa, vain pysähtyäkseen portille koska eihän siitä nyt siltä puolelta voi hypätä yli :D
Tämän jälkeen sain vielä KOLME kertaa hakea Jerin portin takaa, Ässä sentään oli kiltti ja pysyi pihalla. Joka kerta kun näin ikkunasta että jaaha, taas Jeri istuu siellä portin takana niin avasin oven ja vihelsin pilliin. Ja joka kerta Jeri ulisi surullisena ja hyppi aidan vierellä, aivan kuin sanoakseen "En minä pääse! Yritän, mutta en pääse!" Sitten hän vielä kehtaa näyttää siltä kuin olisi selkäänsä saanut kun menin avaamaan porttia, ihan kuin minä olisin hänet sinne ulkopuolelle heittänyt :D
Ja tottakai sitten oli kauhea riemu kun pääsi takaisin sisälle. Ei voi muuta sanoa kuin että riehuessa Jeriltä löytyy tasan kaksi aivosolua, ja ne pyörivät päässä kuin hyrrä, joten ajatus ei kulje, ihan sama kuinka fiksu koira yleensä on ;)
Jeri ja Ässä painimassa
Jepen alkuvuodesta katkennut kynsi paranee kohisten. Lyhythän kynsi yhä on, ja vähän klommoinen, mutta eipä vaivaa herraa millään tavalla. Jeppe on nyt saanut myös ravintolisänä eläinlääkärin suosittelemia sinkkitabletteja. Vielä en osaa sanoa ovatko ne vahvistaneet kynsiä merkittävästi, mutta eivät ne ainakaan mitään haittaakaan tee.
Pikkuhiljaa se paranee!
Jeppe
Pari viikkoa sitten tapasimme myös pitkästä aikaa Jerin siskon, Myyn. Jeri ja Myy ovat kuin paita ja peppu, erottamattomat adhd-kaksoset. Emme ole pitkään aikaan nähneet Myytä, joten jälleennäkeminen oli kaikille riemuisa :) Myy oli omistajansa matkan ajan kasvattajallaan hoidossa, ja menimme yhdessä heidän kanssaan lenkkeilemään. Tässä muutama kuva sisarusten ja Jepen leikeistä:
Jeppekin innostui juoksemaan kilpaa lasten kanssa!
Jeppe ja Myy
Myy ja Jeri. Huomatkaa miten Myy on paljon tummemman ruskea kuin Jeri!
Kävimme myös tuota lenkkeilyä ennen Jerin kasvattajan luona kylässä, ja Jeri sai viettää laatuaikaa äitinsä, Muru-mummon kanssa. Selvästi Jeri kunnioitti äitiään eikä uskaltanut tältä ottaa luuta vaikka kuinka teki mieli :) Synnynkotinsa näkemisestä Jeri oli niin innoissaan että parin tunnin vierailun ajan hän lähinnä juoksenteli ympäriinsä häntä villisti heiluen :D
Ihana Muru ja poikansa Jeri
Jeri ja Jeppe muuten molemmat viettävät syntymäpäiviään maaliskuussa: Jerillä ne olivat 20.3 ja hän täytti 5 vuotta! Yhä hän kyllä käyttäytyy erittäin pentumaisesti, omistajansa iloksi :) Jepen synttärit ovat tulossa 30.3 ja seniorimme täyttää jo perätipä 8 vuotta! Turpa hällä on jo harmaa, mutta kyllä se nuoruuden ilkikurinen pentu välillä pilkistää silmäkulmasta ;) Synttäreiden kunniaksi molemmat pojat saavat herkutella maksalaatikolla.
Aina yhtä pentumainen Jeri <3
Seniori-Jeppe