Jeri Otso Saukkonen-Häkkinen

Eräs parhaista ystävistäni, Néa sanoi tänään että yhdessä kuvassa Jeri näyttää vähän saukolta :) Itse totesin että kasvoiltaan Jeristä tulee vähän mieleen nallekarhu :D Niinpä Jeri sai lempinimen: Jeri Otso Saukkonen-Häkkinen. Annoin Nekulle kunnian päättää nämä lempinimet, sillä hän on Jerin "kummitäti" ;)  (miksei muka koiranpennuillakin voi olla kummeja? Néa ite halus :D ). Mielestäni tuo on aika hauska lempinimi :)

Jepellä on varmaan satoja lempinimiä, tosi usein puhuessani sille aloitan kyllä lauseen sanomalla "Jebedemius Häkkinen...." :D Ja silloin kun Jeppe oli pieni, sanoin sitä aina Pömpöksi (ruokailun jälkeen vatsa pömpötti) tai Höpönpöppööksi.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinhän se menee... ;) Mutta kyllä ne oikeat kutsumanimet on ihan vaan Jeri ja Jeppe =) Jerin virallista nimeä ei ole vielä päätetty, Jeppe on nimetty jonkun tähtikuvion mukaan, se on Highhut's Minkowski. Jeristä tulee joku Vesipedon --- . :)

 

Tässä muuten tämä kuva jossa Jeri näyttää Nekun mielestä saukolta:

 

Jeri, world's most perfect little retriever

Olin perjantaina koko päivän Ninan luona hoitamassa pentuja :) Oli aivan ihanaa! En olisi edes illalla millään malttanut lähteä kotiin, pennut oli niin suloisia! Teki mieli vaan katsella niitä ja varovasti paijata, ne on niin pieniä ^^ Päivä meni rattosasti, maattiin Murun kanssa patjalla pentulaatikon vieressä, vuorotellen paijasin Murua ja pentuja ja tietty Ediä kanssa :) Ulkona Muru riemukkaasti leikki lumessa ja palasi sitten taas sisälle hoitamaan pentujaan, se on aivan ihanan huolehtiva äiti :)

On hassua miten nopeasti pentuun kiintyy. Valitsin Jerin kun olin hetken pentuja katsellut, ja sen valinnan jälkeen tietysti kiinnitin eniten huomiota siihen. Äänekäs pentu joka touhuaa kovasti, kiireinen jätkä. Imee ahnaasti. Aivan valloittava pikku papi <3 On nyt jo ikävä sitä! Jotenkin sitä jo nyt rakastaa niin paljon, koko sydämestään, omaa pikku papiaan <3

Tässä muutama kuva Jeristä:

Back on track

JEPPE ON TERVE!!!! Onneksi! :) Maanantaina alkanut vatsatauti hellitti, ja nyt Jepen vatsa toimii jo normaalisti ja hyvällä ruokahalulla syö raejuustoa ja riisiä :) Ehtisin kyllä tosiaankin ihan kunnolla säikähtää kun maanantaina Jepa oli niin huonona. Oli todella raju vatsatauti, mutta onneksi se on nyt ohi! :) Pidän kuitenkin Jeppeä tietysti vielä levossa siihen asti että se täysin terve, vaikka tänäänkin se jo nuuhki damikassia siihen malliin että treenit maistuisivat ;) Nyt Jeppe on Askaisissa mun äidin luona vähän hoidossa, koska äipällä on vapaata ja mulla huomenna pitkä päivä koulussa. Sunnuntaina äiti lähtee matkoille pariksi viikoksi, jonka ajan asun Jepen kanssa Askaisissa, vahditaan taloa ja hoidetaan äidin kissoja :)

Better at night

Jumalan kiitos, Jeppe tuntuu jo voivan paremmin. Käy jo itse juomassa ja seuraa mun touhuja, vähän jopa meinasi kerjätä peuranlihaa. Ripuloi yhä mut ei oksenna. Myönnetään että ehtisin tänään jo huolestua oikein kunnolla kun Jeppe tuntui voivan niin huonosti, mutta onneksi nyt näyttää paljon paremmalta. Ulkonakin Jeppe yritti vähän haastaa mua leikkiin, eli selvä paranemisen merkki että jaksaa itse leikkiä. Riemuissaan tuntuu olevan siitä että ulkona on uusi jääkausi tai jotain.

Iso kiitos vielä ystäville, Annalle, Nekulle ja Jennille, jotka jaksaa aina tukea ja antaa neuvoja <3

Calling in sick

Jeppe-raukka on kipeänä. Tulin koulusta kotiin ja löysin sen sängystä makaamasta, oli ripuloinut ja pissannut, oksentanut monesti, vaikka olin ihan normaali ajan poissa kotoa. Kasvattaja Anna (meidän hovieläinlääkäri ;) veikkasi oksennustautia, mitä tuntuu nyt olevan liikkeellä. Ei muuta kuin vesikuuri nyt päiväksi, ja tilaa seurataan tarkasti ja jos menee huonommaksi niin tulee lääkärireissu.

Käy vaan pikkuista Jepunaa sääliksi :( Raukka häpeää niin paljon ku on tehny tarpeensa sisälle. Nyt se vain haluaa nukkua kainalossa ja käydä jatkuvasti ulkona, ja tietysti annan. Toivottavasti huomenna helpottaa. Ehtisin kyllä ihan kunnolla pelästyä kun tulin kotiin, Jeppe on aina ollut tosi terve koira joten oli yllättävää äkkiä nähdä se niin kipeänä! Onneksi Anna rauhoitteli, kiitos siitä <3