Kertausta:
Keväällä 2015 Jerille kehittyi virtsaamisvaivoja, vähän samantapaisia
kuin sillä oli pentuna: jollain naapurin koiralla saattoi olla juoksut,
ja hajuista innostuneena Jerin paikat paisuivat niin että sitten
pissaaminen oli mahdotonta. Tämä aiheutti Jerille kipua ja virtsaamisvaivoja. Näiden vuoksi menimme eläinlääkärille, ja saimme kurjan tuomion: Jeri
kärsi eturauhasen liikakasvusta, joka ei vielä vaivannut muuten kuin
kiihottavien hajujen aikana mutta saattaisia alkaa vaivata paljonkin.
Onneksi vaivaan oli ratkaisu, kastrointi. Eläinlääkäri suositteli sitä sillä se pysäyttäisi
eturauhasen liikakasvun. Vaikka eturauhasen liikakasvu olikin vielä
tuossa vaiheessa hyvänlaatuista, niin olisi aina ollut riski että se
alkaisi vaivata paljon ja kehittyä pahanlaatuiseksi.
Tämän vuoksi Jeri päädyttiin kastroimaan, ensin ns. kemiallisesti ja
lopulta kokonaan "pallit veks". Eli ensin Jerille asennettiin niskaan
niin sanottu antiuroshormonikapseli - kapseli sisältää lääkettä joka
alentaa testestoronin tuotantoa. Vaikutus alkaa noin muutamassa viikossa
ja kestää noin puoli vuotta. Usein kapseli asennetaan ennen kastrointia
kun kastrointi tehdään terveydellisistä syistä, sillä näin nähdään jo
ennen lopullista operaatiota onko siitä hyötyä terveydelle. Lisäksi
leikkaus on paljon pienempi kun uroksella on kapseli, sillä kapselin
hormoni aiheuttaa sen että uroksen kivekset pienenevät, ja näin ollen
leikkaushaava on aina pienimpi. Ja mitä pienempi leikkaushaava, sen
parempi toipuminen.
Jeri kastroitiin lopullisesti huhtikuussa 2015. Operaatio sujui hyvin,
toipuminen oli hieman tuskaisaa runsaan turvotuksen vuoksi, mutta kahdessa viikossa koira oli jo täysin toipunut.
Mikä tilanne on nyt:
Nyt Jerin kastroinnista on siis noin 1,5 vuotta aikaa. Ennen leikkausta pelkäsin että kastrointi muuttaisi Jerin luonnetta, että siitä tulisi flegmaattinen sohvaperuna niinkuin jotkut ihmiset sanovat koirilleen käyneen. Noh, näin ei todellakaan käynyt Jerille. Jeri on aivan yhtä pirteä ja aktiivinen kuin aina ennenkin, ainoastaan kaksi eroa löytyy. 1) Aineenvaihdunta on hidastunut ja 2) juoksunartut eivät enää ole maailman suurin asia (vaikkakin on niitä yhä kiva haistella, sanoo Jeri.)
Pohjaton ruokahalu ja hieman hidastunut aineenvaihdunta nousivat leikkauksen jälkeen pieneksi ongelmaksi. En tajunnut miten nopeasti koira oikeasti lihoo ja että ruoka-annoksia olisi pitänyt leikata
reilusti ja
heti! Niinpä Jeri ensin kastroinnin jälkeen lihosi perätipä 5kg muutaman kuukauden aikana! Onneksi eläinlääkäri huomautti asiasta, itse olin hieman sokea oman koiran lihoamiselle, ainoastaan Jeppeen verrattuna huomasin että aika tankkihan se oli..
Hieman tanakassa kunnossa oleva Jeri kesällä 2015
Ruokaa Jeri saa nykyään vain noin 60% siitä määrästä mitä ennen, muuten lihoaa vaikka liikkuu aivan samaan tahtiin kuin ennen ja syö samaa ruokaa kuin ennen. Ruokahalu Jerillä on nykyään täysin pohjaton. Joku voisi sanoa että niinhän labbiksilla yleensäkin, vaan ei ollut ennen Jerillä. Aiemmin sitä sai usein maanitella syömään, etenkin jos lähistöllä oli juoksunarttuja koska eihän silloin vain ehtinyt syömään! Nyt kuitenkin kaikki, siis aivan kaikki, uppoaa ja mieluusti mahdollisimman suurissa määrissä :D Jerin pohjatonta nälkää ja vähentynyttä ruokintaa onkin kompensoitu vähäkalorisilla lisukkeilla, kuten kesäkurpitsalla, kurkulla, tomaatilla ja riisillä. Näitä eläinlääkäri suositteli, ja hyvin toimivat. Kesäkurpitsasta Jeri ei tosin erityisesti pidä ja syö sen vasta kaiken muun ruuan jälkeen, riisi sen sijaan on suurta herkkua ja kurkkukin hyvää.
Virtsaamisvaivat ovat todellakin helpottaneet operaation jälkeen. Enää Jerillä ei ole ongelmia pissata. Juoksunarttujen hajut innostavat yhä, mutta eivät hallitse elämää enää niinkuin ennen. Kaiken kaikkaan nykyään voidaan paremmin!
Jeri elokuussa 2016, jälleen vanhoissa linjoissaan!